Uni ei tule silmään, ei sitten millään. Mahassakin kurnii ikävästi. Sen siitä saa, kun on syömättä koko illan. Ja kaikki vain sen takia, että on raukka eikä uskalla myöntää, ettei noin vain voi lakata rakastamasta toista.

Piinaavaa kuumuus pyrkii huoneeseen avoimen ikkunan kautta. Sade lakkasi kauan sitten, ja nyt hiostava kesäilma on palannut vaanimaan uhrejaan. Ei olisi ihme, jos pian jossakin lähistöllä vanha pappa tai mummo kupsahtaisi kuumuudesta johtuen.

Peitto on kietoutunut Marian jalkojen ympärille. Kenties se yrittää sitoa tytön paikoilleen ja estää pakenemasta. Miksi kaikki ovat häntä vastaan?

Maria tuntee hiusten liimautuvat yhä tiukemmin paljasta ihoaan vasten. Kuristaisivat saman tien, olisi ainakin helpompaa. Mikael kyllä surisi, mutta äiti tuskin edes huomaisi tyttärensä olevan yhtä kylmä kuin pakkaslumi talviaamuna.

Tyttö ei saa mielestään Mikaelin soittoa. Pojan äänen kuuleminen sai aikaan suunnatonta värähtelyä rintalastan alla. Ja se on kiellettyä. Muuten rakkaus saattaa ilmoittaa olevansa tulossa takaisin.

Kello näyttää neljää, lähes aamu jo. Eikä Maria ole nukkunut hetkeäkään. Ajatukset pitävät valveilla, se on tullut jo todistettua.

Miksei aivoissa voisi olla on-off kytkin, jolla ajatukset saisi unohtumaan vain naksauttamalla kytkin off -asentoon? Sille olisi nyt käyttöä.

Kännykkä piippaa viestin merkiksi. Jälleen kerran Maria oli unohtanut hiljentää sen nukkumaan mennessään. Ei olisi ensimmäinen  kerta, jos äiti heräisi ja tulisi valittamaan unen tärkeydestä.

Mitäs jos se on Mikaelilta? Tuskin poika kirjoittaisi, mutta en jos? Kuka muukaan se voisi olla?

Sormet täristen Maria avaa viestin; ”Mitä Bella? Nähdäänkö joku ilta? Kuulin Mikaelilta teidän jutusta. Paska homma. Mut mulle sä voit avautua aina kun vaan haluat. ;)”  Jaakolta, Mikaelin isoveljeltä. Ja samalla poika on yksi Marian parhaimpia ystäviä. Ainoita sellaisia.

Maria ei jaksa vastata pojalle, ei nyt. Hän tietää, että Jaakko on jo pidempään ollut kiinnostunut, muttei ole Mikaelin takia tehnyt mitään. Nyt ilmeisesti on aika toimia, kun Maria ja Mikael ovat kerta eronneet, lopullisesti.

Eihän Jaakossa mitään vikaa ole, päinvastoin. Poika on suunnattoman komea ja mikä parasta, täysi-ikäinen. Mutta samalla Mikaelin isoveli. Ei, se olisi liian vaikeaa. Liikaa muistoja, liikaa tuttuja asioita ja tuttuja aistimuksia.

Huokaisten tyttö laskee puhelimen tyynylle viereensä, muistaa tällä kertaa laittaa sen äänettömälle. Ehkä huomenna voisi vastata pojalle, heti kun vain Mikael on käynyt. Ennemmin ei voi keskittyä mihinkään muuhun.

Aamuaurinko kurkkii jo verhojen takaa, kun Maria viimein nukahtaa nähden unta sekä Mikaelista että Jaakosta. Ja unessa he molemmat ovat hänen.