Ovi kolahtaa, lankapuhelin pärähtää soimaan. Maria kiroaa huonoa tuuriaan. Äiti ei vastaa puhelimeen heti kotiin tultuaan, vaan ryntää ensimmäisenä suihkuun välittämättä mistään muusta.

Maria nousee hitaasti ylös, kuulee äidin käskevän jo vastata puhelimeen. Mutta ei Maria uskalla. Mitäs jos se on Mikael? Lankapuhelimeen poika yleensä oli soittanut, johtuen ehkä siitä, ettei Marialla ollut vielä omaa puhelinta muutama kuukausi sitten.

"Haloo", Maria vastaa, ääni hukkuu suihkun kohinaan. Hetken hiljaisuus tuntuu liian pitkältä, liian ahdistavalta. Taasko joku typerä pilasoitto, joita naapuruston pikkupojat harrastavat?

"Nyt olisi tilaisuus tilata upea lukupaketti. Vain 29,95 kuukaudessa, sisältäen neljä numeroa ja kaksi kertaa vuodessa erikoispaksun painoksen", ääni langan toisessa päässä vaahtoaa. Maria sulkee silmänsä ja kuuntelee vuodatusta. Mikä helpotus, ei se ollutkaan Mikael.

"Miten on, pistetäänkö tilaus tulemaan?" ääni kysyy, Maria havahtuu. "Joo, siitä vaan", hän vastaa, kiittää ja sulkee luurin. Mitä ihmettä sitä tuli taas tilattua? Ei äiti tosin välitä, tuskin edes huomaa uutta laskua vanhojen joukossa.

Kännykkä värisee tytön taskussa. Tekstiviesti Jaakolta, joka odottaa edelleen soittoa ja selitystä Mikaelista. Mutta ei Maria tiedä mitä vastata. Eihän hän itsekään tiedä, mitä tuntee.

"Tavataan kohta, oon siellä viiden minuutin päästä", Jaakko kirjoittaa. Maria kauhistuu. Jaakko on matkalla tänne, vaatii selitystä.

Maria tuntee pakokauhun kouran puristavan rinnassa. Eihän hän osaa Jaakolle mitään sanoa, kun ei itsekään tiedä, missä mennään.

Onko hän edes Jaakon kanssa oikeasti yhdessä? Onko siitä sovittu suudelmien lomassa, vai pitkääkö poika sitä itsestäänselvyytenä? Entä tietääkö Mikael, että Jaakko on tulossa, tai että poika on tehnyt lähempääkin tuttavuutta tytön kanssa?

Maria istuu ikkunan ääreen, katselee pimenevää iltaa. Sade piinaa edelleen viattomia kulkijoita, jotka ovat ilman sateenvarjoja lähteneet uhmaamaan luonnon voimaa.

Kellon sekuntiviisari raksuttaa Marian takana. Jokainen ääni on askel lähempänä Marian ulko-ovea. Jokainen sekunti oli liikaa, jokainen napsahdus kietoi ahdistuksen viitan tiukemmin tytön harteille.

Minuuttiviisari liikahtaa askeleen eteenpäin, ovikello soi. Äiti on edelleen suihkussa, eikä varmaan edes kuule vierasta. Maria kuulee, liiankin hyvin.

Jalat täristen hän nousee ja astelee ovelle. Oven takana odottaa poika, jonka kanssa Maria haluaa olla. Vai haluaako sittenkään?

Maria nostaa käden oven kahvalle, painaa sen hitaasti alas. Vain sekunti, ja siinä poika seisoo hänen edessään märkänä ja hymyilevänä. Onko Maria valmis kohtaamaan sen kaiken?