Kotona on hiljaista. Vanha kaappikello tikittää hiljaa olohuoneen perällä, sade ropisee peltikattoon. Maria tuijottaa kattoa hiljaa, syvään hengittäen.

Jaakko odottaa yhä vastausta. Maria ei vain jaksa vastata, ei vielä. Ei ennen kuin tietää, mitä tekee. Mutta voiko sitä tietää koskaan?

Miksi kaikki on niin vaikeaa? Lapsena oli helppoa, kun poikien kanssa vain oltiin hiekkalaatikkokavereita. Missä välissä meistä tuli niin aikuisia, että hiekkalapiot ja –ämpärit vaihtuivat kiihkeisiin kielisuudelmiin koulun liikuntasalin varastossa?

Maria ummistaa silmänsä ja keskittyy sateeseen. Jokin sen äänessä rauhoittaa, mutta samalla ahdistaa. Miten niin kaunis asia voi samalla olla ihanaa ja liikaa muistoja herättävää?

Puhelin soi, Jaakko soittaa. Haluaa varmaankin kuulla tapahtumista. Vai onko Mikael kenties jo kertonut, että haluaa tytön takaisin itselleen?

"Niin", Maria vastaa, sydän pamppaillen. Jaakon äänen kuuleminen saa polvet veteliksi, mutta samalla pelottaa niin kamalasti.

Miten kauan siitä jo onkaan, kun sai maistaa pojan huulia? Päivä? Aivan liian kauan.

"Odotin, että kertoisit miten Mikaelin kanssa meni", Jaakko aloittaa, painostaa Mariaa kertomaan. "Sori, unohdin soittaa", Maria puolustelee, miettii kauhuissaan, miten kertoa.

"Niin?" Jaakko kysyy odottavana. Pojan hengitys kuuluu kiivaana toisessa päässä, jännittyneisyys on aistittavissa. Nyt on pakko kertoa, vaikkei uskaltaisi.

"Mikael haluaa yrittää uudestaan", Maria toteaa nopeasti. "Ja mitäs sä siihen sanoit?" Jaakko tivaa, vaatii selitystä. Haluaa selvennystä heidän suhteeseensa.

Maria on hiljaa, miettii miten kertoa, ettei ole vielä päättänyt mitään. Joku loukkaantuu, pakostakin. Mutta onko se vain Maria, vai joutuuko pojatkin kärsimään siinä sivussa?

"Maria, ootko vielä siellä?" Jaakko huhuilee langan toisessa päässä. Maria ahdistaa. Jaakko on jo kauan halunnut olla Marian oma, mutta Mikael on jo ollut sitä. Eikö halua luopua kaikesta.

"Mä soitan sulle kohta, äidillä on jotain asiaa", Maria valehtelee, katkaisee puhelun ennen Jaakon vastalauseita. Eihän äiti toki oikeasti kotona ole, oli vain pakko keksiä joku selitys, jotta saa aikaa miettiä.

Maria heittäytyy sängylle, hautaa kasvot käsiinsä. Miten tästä kaikesta oikein tuli tällainen sotku? Kaiken piti sujua hyvin, kun päätös erota Mikaelista oli varma. Mutta missä vaiheessa kaikki alkoi mennä vikaan?

Jaakko vai Mikael? Mikael vai Jaakko? Sotku pitäisi selvittää ja pian. Löytyisi vain ensin se langan pää, josta aloittaa.