Ovikello soi, Jaakko seisoo kynnyksellä. Maria ei jaksaisi tavata poikaa juuri nyt, mutta ei hän voi ajaa tätä poiskaan. He kuitenkin ovat yhdessä, ainakin tavallaan. Ovathan he suudelleet ja äitikin on nähnyt hänet. Pitäisi sopia virallinen päivämäärä, kertoa Mikaelille. Mutta ei vielä, ei ihan vielä. Ei Mikael sitä kestäisi.

 

”Oothan sä kotona”, Jaakko huokaa, kun Maria viimein avaa oven. ”Mä luulin, että sä oot vielä menossa.” ”Miks sä tulit?” Maria kysyy päästäessään pojan sisään. ”Mulla oli ikävän. Ja Mikaelkin vaan mököttää jostakin, joten oli parempi jättää se yksin. Varmaan riitaa tytön kanssa”, Jaakko selittää ja asettuu olohuoneen sohvalle.

 

Mikaelilla tyttö? Maria ei voi uskoa sitä. Onko Mikael sittenkin tapaillut jotain toista, vaikka väitti rakastavansa Mariaa? Voiko poika todella olla niin tekopyhä, että pyörittää kahta naista yhtä aikaa?

 

”Onko Mikaelilla joku tyttö?” Maria kysyy ääni väristen. Jaakko katsoo tyttöä kummasti, hieman varuillaan. ”Ainakin se on viettänyt aikaa puhelimessa ja ulkona jatkuvasti. Ja sanoi se tänään menevänsä ulos jonkun kanssa”, Jaakko kertoo. ”Haittaako sua sitten, että Mikaelilla on toinen?”

 

Jaakko tietää, aivan varmasti tietää. Maria näkee sen Jaakon silmistä. Vaikka tuskin Mikael on suoraan kertonut. Ehkä poika näki heidät tänään. Tai on nähnyt Mikael puhelimesta Marian avunpyyntöviestin.

 

”Kuka se tyttö sit on?” Maria kysyy yrittäen näyttää huolettomalta. Ei asia hänelle kuulu, ei ollenkaan. Onhan hän itsekin Jaakon kanssa. ”En mä tiedä, ei se mulle kerro. En mäkään oo vielä kertonut susta sille”, Jaakko sanoo. ”Miksi sä utelet siitä niin paljon? Mikael on vapaa mies, sä sen jätit. Kai se saa tapailla ketä haluaa?”

 

Maria vaikenee. Ei Jaakko tiedä, ei onneksi. Mutta nyt poika luulee, että hän haluaa vielä Mikaelin. Se vääryys pitää korjata. ”Kunhan vaan kysyin. Hyvä, että Mikaelkin jatkaa elämäänsä”, tyttö vastaa ja onnistuu pusertamaan pienen hymyn huulilleen. Jaakkokin hymyilee, kappaa sitten Marian syliinsä ja painaa huulet tämän huulille.

 

Jaakon huulet ovat kuumat ja vaativat. Maria tietää, että Jaakko ei ole enää koskematon. Mutta haluaako hän menettää neitsyytensä Jaakolle keskellä iltaa olohuoneen sohvalla, josta äiti voi yllättää heidät hetkenä minä hyvänsä?

 

”Mennään mun huoneeseen”, Maria kuiskaa pään äänien vastustelusta huolimatta. Jaakko nyökkää, Maria näkee himon tämän silmistä. Maria ei tiedä onko hän vielä valmis, mutta ei Jaakkokaan jaksa ikuisesti odottaa.

 

Portaat loppuvat liian nopeasti. Maria tuntee sydämensä hakkaavaan, kun hän lukitsee huoneensa oven. Jaakko istuu sängyllä taputtaen paikkaa vieressään. Tutisevin jaloin tyttö astelee sängyn luokse ja istuutuu.

 

”Maria, mä taidan rakastaa sua”, Jaakko kuiskaa tytön korvaan ja kaataa tämän alleen. Maria ei sano mitään, sulkee vain silmänsä ja odottaa tulevaa. Jaakko ei kuitenkaan tee mitään, makaa vain Marian yllä tuijottaen tämän kasvoja. Maria tuntee pojan olevan jo valmis, miksei hän siis tee mitään?

 

”Mä en aio rakastella sun kanssa vielä”, Jaakko sanoo ja Maria avaa silmänsä. ”Mä kyllä haluan sua, haluan todella. Mutta mä tiedän, että sä oot vielä neitsyt. Enkä mä halua tehdä mitään, ennen kuin sä oot valmis.” Maria katsoo pojan silmiin, tuntee suurta helpotusta. Jaakko ei sittenkään ole vain seksin perään.

 

”Mä en tiedä milloin mä oon valmis”, Maria kuiskaa hiljaa. Ei hän edes tiedä haluaako Jaakon olevan se ensimmäinen. ”Mä kyllä jaksan odottaa”, Jaakko kuiskaa ja nappaa Marian kainaloonsa. Hän odottaa kyllä, sillä Maria on se tyttö, kenet hän haluaa. Siitä kertoo hopeinen sormus, jonka hän osti muutama päivä sitten.  Ei hän sitä vielä anna, sitten vasta kun aika on oikea. Sitten, kun taivaan kuut ja tähdet ovat kohdallaan. Sitten heidän suhteensa on täydellinen.